Kriisit

Murhekin on viipale elämää, kaikki sen oppivat kerran. Kriisikokemus voi tehdä ihmisen toimintakyvyttömäksi, avioero, sairaus, onnettomuus, taloudellinen romahdus jne. ovat yleisiä aiheita kriisin puhkeamiseen.
Se on tyypillinen reaktio niille, jotka kulkevat elämäänsä siinnä uskossa, että ulkoiset tienviitat kuuluvat todellisuuteemme.
Kriisi voi alkaa myös silloin, kun ihminen tiedostaa, että häneltä puuttuu tarkoitus ja päämäärä, eikä hän voi poistaa tunnetta ulkoisilla tekijöillä. Tavalliset ratkaisut eivät riitä. Ihmiset jotka ovat henkisessä kriisissä, on tunne, että jokin yrittää herätä heidän sisällään. He vai eivät tiedä mikä.

Tietoiset teot luovat hyvää karmaa, pelon tai negatiivisuuden aiheuttamat teot luovat huonoa karmaa.
Kriisissä on meille kuitenkin tärkeä opetus, tehdä positiivisia valintoja, ymmärtää, että tämä negatiivinen kokemus on välttämätön askelma kehityksessämme. Jokaisen lopun jälkeen tulee uusi alku, se on jumalainen lupaus.
Tarkastellessa kriisejä jälkikäteen, usein ne ovat tarjonnee uuden paremman mahdollisuuden. Kriisin kohdatessa, siirry ajattelemaan: ”mitä voin saada asiasta juuri nyt? Kuinka voin muuttaa tämän mahdollisuudeksi, ymmärtää ja tyyneydellä hyväksyä tapahtumat mitä muuttaa ei voi.”
Kriisin ongelman ydin on henkinen, ihmisellä ei ole tarvetta syyttää muita kriisistään. Usein ihmisen ulkoisen tekijöiden riittämättömyys on seuraus henkisestä kriisistä, ei sen syy.